Hyvää yrittäjän päivää!
Alle kuukausi sitten juhlistin oman yritykseni kolmivuotista taivalta. Yrityksen perustin, kun olin kyllin kauan kipuillut vakityössäni ja yrittänyt turhaan muuttaa omaa työnkuvaa paremmin omia voimavaroja, omaa osaamista ja omia oppimisunelmia vastaavaksi.
Päätöksen tekeminen vei luvattoman pitkän aikaa, sillä minulle oli käynyt, kuten kokopäiväisessä työsuhteessa helposti käy: näkökenttäni pysyi kapeana ja oman työsuhteen ulkopuolisia mahdollisuuksia en usein edes nähnyt tai en ainakaan uskaltanut niihin tarttua. Onneksi kriisini keskellä osallistuin Hanna Männikkölahden vetämiin yksityisopettajien Zoom-tapaamisiin, joihin muuten kuka tahansa on tervetullut kuuntelemaan, oppimaan ja juttelemaan yksityisopettajana toimimisesta. En muista, oliko se toinen vai kolmas tapaaminen, johon osallistuin, kun jo ilmoitin päätöksestäni irtisanoutua. Asia oli tosin kypsynyt mielessäni pitemmän aikaa – työpsykologikin oli todennut, että tapaamisille ei ollut enää tarvetta, koska olin selkeästi jo psykologisesti tehnyt päätökseni. Käytännön toteutukseen auttoi sitten vertaistuki ja muiden yksityisopettajien malli.
Näiden kolmen vuoden aikana olen oppinut paljon. Jonkin verran olen oppinut yrittäjyydestä. Paljon olen oppinut itsestäni. Minun tarinani on vain yksi tarina monen erilaisen tarinan joukossa. Ja hyvä niin. Tarinoita tarvitaan paljon ja monen näköisiä – muuten on vaarana, että uuden edessä oleva aloitteleva yksinyrittäjä kokee, että hänen tulisi ahtautua johonkin tiettyyn muottiin menestyäkseen. Itsekin yritin alussa olla jotain, mitä en ollut.
Menestys. Mitä se itse kullekin tarkoittaa? Itselleni se työrintamalla tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että saan tehdä töitä, joista innostun ja joissa olen hyvä – ja saan siitä rahaakin. Vapautta lähdin hakemaan ja vapautta olen saanut. Vapaus yksin ei kuitenkaan tee onnelliseksi. Täytyy olla kyvykkyyttä toteuttaa tahtomiaan asioita.
Opettajan hommat koen osaavani, vaikka kolmen vuoden aikana on tullut mukavasti eteen uudenlaisiakin opetustehtäviä. Yrittäjänä toimimisessa sen sijaan kaikki on ollut uutta. Onneksi löysin jo ennen yrityksen perustamista itsestäni taitavan delegoijan. Olen ulkoistanut sellaiset asiat, jotka yrittäjiä usein pohdituttavat: kirjanpidon, laskutuksen ja nettisivut. Eli suomeksi sanottuna maksan näistä palveluista. Ja maksan ilolla, sillä minulle tällaisten asioiden tekeminen tarkoittaisi koiranvirkaa. Irtisanoutuessani päätin, että yhtään koiran hommaa en enää niskoilleni ota – niitä oli vuosien varrella kertynyt riittämiin. Sivuhuomauksena tosin haluan muistuttaa, että se mikä on koiran hommaa yhdelle, voi olla hyvinkin innostavaa toiselle – tiedän yksityisopettajia, jotka nauttivat oman kirjanpidon tekemisestä. Outoa, mutta meitä on moneen lähtöön.
Tämä koira-nimitys sellaisille työtehtäville, jotka eivät oikein nappaa, on peräisin Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjasta Unelmaduunarin tilipäivä. Tai ehkä se oli jo heidän kirjassaan Unelmahommissa. En muista tarkkaan. Vahva lukusuositus joka tapauksessa molemmille kirjoille!
Kirjassa työtehtävät jaetaan neljään ryhmään: lehmät, koirat, tähdet ja kysymysmerkit. Lehmät ovat perusduuneja, jotka tuottavat tasaista tulosta ilman suuria ponnistuksia. Koirat onkin jo käsitelty. Tähdet ovat hommia, jotka palkitsevat sekä rahallisesti että innostuksella. Ja tuottavat siis isoja onnistumisen kokemuksia. Ja kysymysmerkit ovat niitä, joiden lopputulema ei ole vielä selkeä, mutta jotka innostavat ja kutsuvat kokeilemaan.
Itse en tohdi asiakkaitani kutsua lehmiksi edes ajatuksissani, joten kutsun perusduuneja peruskauraksi. Ja minulle tämä on positiivinen nimitys, syönhän hyvillä mielin kaurapuuroa joka aamu. Koiran virat olen ulkoistanut, ja jos joku tarjottu työtehtävä yhtään haiskahtaa koiralta, käytän vapauttani kieltäytyä siitä. Kovin kirkkaita tähtiä ei yrittäjän taivaallani vielä ole loistanut muutamaa tähdenlentoa lukuun ottamatta. Ja tämähän johtuu tietenkin siitä, etten ole yrittäjänä kasvanut vielä sellaisin mittoihin, että osaisin hinnoitella osaamistani picassomaisesti. Picassosta kerrotaan tarinaa, joka menee suurin piirtein näin: Picasso istui kahvilassa ja eräs kahvilan asiakas tunnisti hänet. Asiakas pyysi Picassoa piirtämään jotain lautasliinalle. Picasso teki työtä käskettyä ja luonnosteli lautasliinalle nopeasti kuvan. Asiakas ojensi kätensä ottaakseen lautasliinan, mutta Picasso ei antanut lautasliinaa, vaan kertoi kuvan hinnan – ja hinta oli suuri. Asiakas hämmästeli, että piirtämiseen oli mennyt vain 30 sekuntia. Picasso korjasi: ”Ei, siihen on mennyt 40 vuotta.” Minulla on mennyt osaamiseni kartuttamiseen 25 vuotta, joten ehkä voisin alkaa ottaa oppia Picassolta. Toivottavasti nyt kukaan lukijoista ei kommentoi minnekään, että taas on sillä Kosolalla taas noussut kusi päähän, kun vertaa itseään Picassoon! Saahan sitä omassa blogissaan kirjoitella vähän levottomia juttuja.
Tähtien tuiketta odotellessa mieleni ja työpöytäni on täyttynyt kysymysmerkeistä eli neljännestä työtehtävien tyypistä. Monenlaista olisi kiva kokeilla. Monenlaista olen jo kokeillutkin. Innostun liiankin helposti, joten nyt omana henkilökohtaisena kehitystavoitteenani on oppia rajaamaan, keskittymään ja viemään asioita loppuun. Ja jotta toteuttaisi uusia kokeilujani vain omaksi ilokseni, pitäisi sisältäni löytyä se pieni yrittäjä, joka paketoi, markkinoi, myy ja vaurastuu.
Tätä sisäistä yrittäjääni lähdin tammikuussa etsimään yrittäjän ammattitutkintokoulutuksesta. No, en löytänyt. Tein SWOT-analyysin; kirjasin mission, vision, arvot ja tavoitteet; laadin liiketoimintasuunnitelman; pohdin ajankäyttöäni ja profiloin ihanneasiakasta; suunnittelin strategiapolun ja putosin suunnittelemaltani polulta; lintsasin oppitunnin, jossa käsiteltiin budjetointia – ja loppujen lopuksi jätin leikin kesken.
Opin kuitenkin paljon. Jotain opin yrittäjyydestä ja paljon opin siitä, millä tavalla haluan tehdä töitä tässä hetkessä. Löydän itseni nykyisin yhä useammin luokkahuoneesta, koska luokassa opettaminen vaan on yksinkertaisesti ihan huippukivaa. Vähän vahingossa lipsahdin myös takaisin kotojen pariin, kun tarjolle tuli arvioinnin koordinaattorin osa-aikainen pesti.
Ovatko nämä hommat tuntiopettajan palkalla niin sanotusti hyvää bisnestä? En tiedä, enkä juuri välitäkään. Nämä ovat työtehtäviä, joille sytyn nyt. Nautin myös yksityisopetuksesta zoomissa tai livenä ja matkasaarnaamisesta työpaikoilla. Dynaamisen somenäkyvyyden kasvattaminen ja oman osaamisen markkinointi palavat sen sijaan tällä hetkellä kovin pienellä liekillä.
Kutsunkin itseäni mieluummin itseni työllistäjäksi kuin yrittäjäksi. Olen onnellinen roolissa, jossa minun ei tarvitse rajata tai miettiä turhan tarkkaan, mihin olen menossa. Rohkenenkin nyt käyttää suuria sanoja ja todeta, että niin kauan kuin koen voivani osaamisellani palvella muita, olen oikealla tiellä. Ja tasan kuukauden kuluttua vietettävää kansainvälistä opettajien päivää (5.10.) juhlistan vähintäänkin yhtä suurella sydämellä kuin yrittäjän päivää tänään.