Uimaan

Uusi vuosi ja uuden vuoden lupaukset. Monella ihmisellä alkaa aina tammikuussa sellainen uusi terveellisempi elämä. Kuntosalit saavat uusia asiakkaita – tai me vanhat asiakkaat kaivetaan kuntosalikortit esiin jostain laatikon pohjalta ja mennään sitten intoa puhkuen hölköttelemään juoksumatolle ja kolisuttamaan rautaa. 

Uimahalleissakin on tammikuussa tungosta. Minäkin käyn sekä kuntosalilla että uimahallissa. Tässä podcastissa puhun nimenomaan mun lempipaikoista ja täytyy sanoa, että kuntosali ei todellakaan ole mun lempipaikka. Kuntosalilla mä käyn, koska tiedän että se on mulle hyödyllistä ja tarpeellista. Sen sijaan uimista mä rakastan. Erityisesti tykkään uida kesällä meressä tai järvessä, mutta viihdyn tosi hyvin myös uimahalleissa. Mä tykkään uimahallien tunnelmasta. Uimahalleissa käy ihan kaikenlaista väkeä: vanhoja ja nuoria, lapsiperheitä ja sinkkuja, miehiä ja naisia, rikkaita ja köyhiä – ja julkkiksiakin siellä voi bongata. Uimahallissa me kaikki ollaan tasa-arvoisia. 

Viime viikolla kävin mun lempiuimahallissa sekä perjantaina että lauantaina. Mun lempiuimahalli on Mäkelänrinteen uimahalli – tai oikeastaan sen virallinen nimi on Mäkelänrinteen uintikeskus. Se on Suomen suurin ja suosituin uimahalli. Ja se on kyllä paljon muutakin kuin pelkkä uimahalli. Siellä on paljon erilaisia liikuntatiloja, joissa käy joka vuosi treenaamassa 300 000 ihmistä. Uimassa Mäkelänrinteen uimahallissa käy joka vuosi noin puoli miljoonaa ihmistä. Minä muiden mukana. 

Mä käyn siellä yleensä viikonloppuna mun miehen kanssa. Ja meillä on aina samat rutiinit. Ensin me uidaan kilometri pitkässä altaassa. Hallissa on sekä 50 metrin ratoja, että 25 metrin ratoja. Mä tykkään uida 50 metrin radalla, niin ei tarvitse koko ajan vaihtaa suuntaa. No, tää kuulostaa siltä, että olisin joku supernopea uimari. En todellakaan ole. Mä olen ihan tavallinen sunnuntaiuimari. Muutama vuosi sitten mä kyllä kävin sellaisen uimatekniikkakurssin, mutta en mä vieläkään osaa kunnolla kroolata eli uida vapaauintitekniikalla. Mä uin tavallista rintauintia.

No, sitten kun me ollaan uitu se kilometri, me mennään toiseen altaaseen vesijuoksemaan. Vesijuoksu on sellainen laji, jota monet mun opiskelijat ihmettelee. Vesijuoksussa käytetään yleensä vesijuoksuvyötä ja sitten juostaan uima-altaassa pystyasennossa. Nostellaan polvia korkealle ja kädet tekee samanlaista liikettä kuin tavallisessakin uinnissa. Jotkut väittää, että se on mummourheilua. No, ei todellakaan ole. Se on oikeasti tehokasta liikuntaa. Kyllä siinä hengästyy ja se kehittää kestävyyttä ja lihaskuntoa. Mutta on se hyvällä tavalla myös mummourheilua sen takia, että vesijuoksu ei ole niin raskasta nivelille kuin tavallinen juoksu. Niinpä mummot ja papat ja ylipainoiset ihmiset voi harrastaa vesijuoksua ilman että polviin sattuu. Uimahalleissa järjestetään myös vesijuoksukursseja. Se voi kuulostaa hassulta, koska ei vesijuoksu tosiaan kovin vaikealta näytä. Mutta oikea tekniikka on kyllä tärkeä. Tosi usein mä näen altaassa ihmisiä, jotka on ymmärtänyt koko homman ihan väärin. Niillä on kyllä vesijuoksuvyö, mutta ne uida polskuttelee siellä ihan niin kuin lapset. Mun vinkki aloittelevalle vesijuoksijalle on, että jos huomaat, että liikut kovin nopeasti, sun tekniikka on varmasti väärä. Vesijuoksu on aika hidasta.  

Vesijuoksun jälkeen meillä on vuorossa ihana hetki virkistysaltaassa. Virkistysaltaan vesi on lämmintä. Mä käyn aina poreissa ja hierovassa suihkussa. Se on ihana tapa rentoutua liikunnan jälkeen. Virkistysallas on tosi suosittu ja joskus omaa vuoroa poreisiin tai siihen hierovaan suihkuun joutuu vähän odottamaan, mutta kyllä se on pienen odotuksen arvoista. 

Ja sitten saunaan. Tai ei ihan heti. Ennen saunaa mä käyn vielä kastamassa itseni kylmävesialtaassa. Mä käyn kylmävesialtaassa aina kaksi kertaa. Mutta en todellakaan jää sinne olemaan niin kuin jotkut ihmiset, jotka voivat olla kylmässä vedessä montakin minuuttia. Ehei, kylmävesialtaan jälkeen mulla on jo kiire saunaan. Mäkelänrinteessä on höyrysauna, tavallinen kuumempi sauna ja tavallinen mieto eli ei niin kuuma sauna. Vaikka meillä on kotonakin oma sauna, mä käyn tosi harvoin kotona saunassa. Viikkosauna uimahallissa yleensä riittää mulle. 

Uimahallissa kuluu aina paljon aikaa. Kiire ja uimahalli ei mun mielestä sovi yhteen. Uimisen jälkeen mulla on yleensä myös sudennälkä. Niinpä me ei tavallisesti lähdetäkään heti uimisen jälkeen kotiin, vaan käydään ensin uimahallin kahvilassa syömässä. Mäkelänrinteen uimahallin kahvilan nimi on Uppopulla ja siellä on tosi hyvää ruokaa. 

Hesarissa eli Helsingin sanomissa oli syksyllä juttu 96-vuotiaasta miehestä, Raimo Haavikosta, joka käy uimahallissa joka päivä. Nykyisin hän käy Töölön ja Mäkelänrinteen uimahalleissa, mutta ennen korona-aikaa hänellä oli tapana käydä Yrjönkadun uimahallissa. Hän kertoo, että pulahti Yrjönkadun uimahallissa uimaan ensimmäistä kertaa, kun oli 5-vuotias vuonna 1932. Ja siitä alkoi hänen pitkän pitkä uintiharrastus, joka siis jatkuu vieläkin. 

Yrjönkadun uimahalli on kyllä todella ihana uimahalli. Se avattiin vuonna 1928 ja se oli Suomen ensimmäinen yleinen uimahalli. Halli näyttää sisältä ihan roomalaiselta kylpylältä. Ja siellä on erikseen naisten ja miesten vuorot. Vuoteen 2001 asti hallissa ei edes saanut käyttää uimapukua. Kaikki siis uivat ihan nakuina. Nykyään voi itse valita, laittaako uimapuvun päälle vai ei. Suurin osa valitsee naku-uinnin. Viime sunnuntaina eli vuoden 23 viimeisenä päivänä uimahalli oli auki viimeistä päivää ennen pitkää remonttia. Vuoden lopussa hallissa olikin tungosta, kun niin monet ihmiset halusivat vielä käydä kokemassa vanhan ajan uimahallitunnelmaa. Nyt alkanut remontti kestää peräti kaksi vuotta, mutta kuulemma remontin jälkeenkin hallin vanhanaikainen miljöö säilyy entisellään. Remontissa uusitaan talotekniikkaa, mutta uimahallin ainutlaatuinen tunnelma pysyy. 

Marraskuussa luin Hesarista kiinnostavan jutun Helsingin uimahalleista. Ystävykset Niina Hokkanen ja Essi Jokilammi kävivät kaikissa Helsingin uimahalleissa ja kertoivat siinä Hesarin jutussa, mitkä uimahallit ovat heidän mielestään parhaita. Voittajaksi Niinan ja Essin listalla tuli Vuosaaren uimahalli. Se on kyllä minunkin mielestä kiva uimahalli. Minä kävin siellä erityisesti, kun mun lapset oli vielä pieniä. Vuosaaressa lapsia ja nuoria houkuttelee erityisesti pitkä vesiliukumäki. Toinen asia, josta lapset ja nuoret tykkää kovasti, on hyppytornit. 

Toisena listalla Niinan ja Essin listalla oli Mäkelänrinne eli siis mun suosikki ja kolmanneksi paras oli Niinan ja Essin mielestä Kontulan uimahalli. He tykkäsivät siitä, että Kontulan halli on vähän pienempi ja rauhallisempi halli ja valoisa paikka. 

Toi on aika kiva idea käydä testaamassa kaikki Helsingin uimahallit. Kaiken kaikkiaan Suomessa on noin 200 uimahallia eli niiden kaikkien testaaminen voisi olla jo liian iso homma. Ja sitten tietenkin kylpylät vielä päälle. Mun suosikkikylpylä sijaitsee melkein Helsingissä. Se on nimittäin Flamingo Vantaalla. Siellä on koko perheen vesipuisto ja aikuisten kylpylä. Se aikuisten kylpylä on ihana paratiisi keskellä syksyn pimeyttä tai talven pakkasia. Siellä on peräti kahdeksan erilaista saunaa ja kolme erilaista allasta. Eli jos rakastat erityisesti saunomista, kannattaa tutustua tähän paikkaan.

Vantaan Flamingossa käynti on kuitenkin harvinaista herkkua, sillä sisäänpääsy on aika kallis. Ei siellä kovin usein ole varaa käydä. Tavallisiin uimahalleihin pääsee halvemmalla. Ja jos uimalipun hinta tuntuu vähän kalliilta, kannattaa muistaa, että oikeasti me uimarit maksetaan vain pieni osa uimahallien kuluista. Iso osa maksetaan verovaroilla. Taas yksi syy lisää olla iloinen veronmaksaja.