Seurasaari

Mä olen käynyt Seurasaaressa säännöllisesti varmaan yhtä kauan kuin olen asunut Helsingissä eli reilusti yli 30 vuotta. 

Seurasaareen mä menen, jos olen stressaantunut, huolissani tai surullinen jostain. 

Seurasaareen menen myös, kun olen hyvällä tuulella ja haluan nauttia merestä, luonnosta ja kauniista ilmasta. 

Seurasaareen voin mennä silloinkin, kun olen sosiaalisella tuulella ja haluan tavata mun ystäviä vaikkapa eväsretkellä. Ja tätä listaa voisin jatkaa vaikka kuinka. 

Seurasaari on todellakin yksi mun lempipaikoista Helsingissä ja tänään haluan viedä sinut Seurasaareen pienellä tutustumisretkelle. 

Seurasaari on tosiaankin pieni saari, mutta et tarvitse venettä tai laivaa, jos haluat mennä sinne. 

Hyppäät vain bussin numero 24 kyytiin, ajat päätepysäkille ja kävelet siltaa pitkin saareen. Ja paino sanalla: KÄVELE. Seurasaareen ei saa mennä polkupyörällä tai sähköpotkulaudalla. Eikä tietenkään autolla. Joskus aina joku hölmö turisti siellä pyöräilee, mutta onneksi ei kovin usein. 

Seurasaari on ulkoilupuisto ja museosaari. Seurasaaressa on ollut ulkomuseo jo reilusti yli 100 vuotta. Saareen on tuotu vanhoja rakennuksia eri puolilta Suomea. Näitä rakennuksia on noin 90. Mun oma suosikki on vanha puukirkko, Karunan kirkko. Tämä kirkko on tosi vanha, se rakennettiin Karunaan (Karuna on pieni paikka aika lähellä Turkua) ja kirkko tosiaan rakennettiin Karunaan jo vuonna 1685. Seurasaareen Karunan kirkko siirrettiin vuonna 1912. Kirkko on tosi söpö pieni kirkko. Kesällä se on suosittu hääkirkko. Kesälauantaina kirkon pihalla näkee aina hääpareja. Mä itse tykkään käydä tässä pienessä kirkossa erilaisissa konserteissa. Näitä konsertteja järjestetään vain kesällä. Talvella kirkko on kiinni. 

Seurasaaren ulkomuseon rakennukset on tosiaan peräisin eri puolilta Suomea, niitä on Etelä-Suomesta ja pohjoisesta, idästä ja lännestä. Ja nää rakennukset kertoo omaa tarinaa siitä, että millaista suomalaisten asuminen, työnteko ja elämä oli menneinä aikoina. Museorakennukset on auki vain kesällä ja kesällä Seurasaari onkin todella suosittu turistikohde. 

Mä käyn Seurasaaressa ihan ympäri vuoden, ja niin käyvät todella monet muutkin helsinkiläiset. Siellä näkee lenkkeilijöitä, sunnuntaikävelijöitä, koiranulkoiluttajia, lapsiperheitä, eväsretkeläisiä ja vaikka ketä. 

Mä itse asuin ennen aika lähellä Seurasaarta (asuin Pikku-Huopalahdessa) ja silloin kävin koiran kanssa Seurasaaressa kävelemässä ainakin pari kertaa viikossa. Nykyisin asun kauempana ja Seurasaareen mun täytyy mennä bussilla tai autolla, mutta kyllä mä käyn siellä edelleenkin melko usein. 

Ja mikä minua sinne sitten vetää? Meri ja luonto. Helsingissä on paljon ihania paikkoja, joissa voi nauttia merestä ja luonnosta, mutta Seurasaari tuntuu jollain tavalla mun omalta paikaltani. Tutulta ja turvalliselta. Siellä mulla on kotoisa olo. Jossain vaiheessa, kun mun elämässä oli vaikeampi vaihe ja mulla oli paljon ongelmia, mä menin usein Seurasaareen kävelemään ja annoin merituulen huuhtoa huolet pois. Ja istuin penkillä ja tuijottelin merta. 

Mä muistan, että kun mun kaksi tytärtä oli vielä nuoria ja meillä on tapana, että äitienpäivänä tehdään jotain, mitä äiti haluaa eli mitä minä haluan. No, minä tietenkin halusin aina mennä tyttöjen kanssa Seurasaareen kävelemään. Koska, onko mitään ihanampaa!  Ja tytöt tietenkin protestoivat – ne vastusti tätä ehdotusta kovasti, koska heidän mielestä se oli supertylsää. Mutta nykyään molemmat tyttäret ovat jo aikuisia ja yllätys-yllätys, heidän mielestään on tosi mukavaa mennä Seurasaareen kävelemään, kahvittelemaan ja viettämään aikaa. 

Nyt mä olen jo isoäiti ja mulla on yksi lapsenlapsi, Matilda. Matilda on alle kaksivuotias. Seurasaaressa mä voin antaa Matildan juosta vapaasti ilman, että täytyy vahtia koko ajan, jääkö se lapsiparka polkupyörän tai auton alle. Ja Matilda tietenkin rakastaa Seurasaaren oravia. Oravat Seurasaaressa on niin kesyjä, että ne voivat tulla syömään pähkinöitä suoraan sun kädestä. Lisäksi Seurasaaressa Matilda näkee aina sorsia ja joutsenia ja muita lintuja. 

Kesällä Seurasaaressa pääsee herkuttelemaan. Jo ennen kävelysiltaa on jäätelökioski, johon on melkein pakko pysähtyä ostamaan ensimmäinen jäätelö. JA heti kävelysillan toisessa päässä on todella kaunis pieni rakennus. Se on vuodelta 1890 ja se oli ennen Metsänvartijan talo. Nykyään talossa on kahvila nimeltä Kahvihuone Mieritz. Ja kun jatkaa matkaa syvemmälle saareen, löytyy lisää herkuttelupaikkoja. Saaressa on myös toinen jäätelökioski, toinen kahvila – ehkä parikin – ja ravintola. Kaikkein suosituin paikka taitaa kuitenkin olla saaren keskellä pieni kioski, juhlakentän kioski. Kioski on auki viikonloppuisin myös talviaikaan. Kioskista voi ostaa kahvia ja pullaa ja muuta hyvää. Ja tosi monet ostaa makkaraa, koska ihan kioskin vieressä on suosittu grillipaikka. Helsingin kaupunki toimittaa sinne kyllä polttopuut, mutta muista ottaa omat tulitikut mukaan. Grillipaikka on suosittu paikka syödä omia eväitä, mutta mun mielestä on vielä ihanampaa ottaa kahvia termariin mukaan ja juoda eväskahvit ja syödä eväsvoileivät kalliolla meren äärellä. 

Kioskin vieressä on tosiaan iso kenttä. Sen nimi on juhlakenttä. Ja siitä tuli mieleeni, että yhtenä päivänä vuodessa Seurasaareen ei olekaan ilmainen sisäänpääsy. Seurasaari on siis ulkoilualue, joka on auki, se on auki kesät talvet päivin öin, eikä sinne ole mitään pääsymaksua. Mutta juhannusaattona Seurasaaressa järjestetään illalla Juhannusjuhlat. Ja se on maksullinen tapahtuma. Viime vuonna pääsylippu maksoi 28 euroa, lapset kyllä pääsi juhliin ilmaiseksi. Mä itse olen ollut juhannuksena Seurasaaressa pari kertaa ja täytyy sanoa, että se on kyllä hieno tapahtuma. Juhlissa on monenlaista ohjelmaa lapsille ja aikuisille. Ja illan kohokohta on, kun juhannushääpari sytyttää juhannuskokon. 

Kokkoja Seurasaaressa poltetaan myös pääsiäisenä. Tämä pääsiäiskokkoperinne on tavallinen Pohjanmaalla. Minulle se oli ihan uusi asia, kun törmäsin tähän traditioon missäs muualla kuin Seurasaaressa. Muistaakseni nää pääsiäiskokot sytytetään Seurasaaressa lauantaina. Siis pääsiäissunnuntaita edeltävänä lauantaina. Ja tämäkin tapahtuma on tosi suosittu. Väkeä riittää. 

Muista tapahtumista mulle tulee mieleen ainakin joulupolku. Mä itse osallistuin joulupolulle aikoinani omien lasteni kanssa ja nyt aion mennä sinne sitten Matildan kanssa. Joulupolulla on lapsille monenlaista ohjelmaa ja tarjolla on tietenkin myös joulupuuroa eli riisipuuroa. Mä luin netistä, että joka vuosi joulupolulle, ja se siis järjestetään vain yhtenä päivänä joulukuussa, niin sinne tulee peräti 15 000 aikuista ja lasta. Se on iso joukko se. 

Melkein unohdin yhden tärkeän ihmisryhmän, jotka myös viihtyy Seurasaaressa talvella. Nimittäin avantouimarit. Avantouintia pääsee Seurasaaressa harrastamaan, kun ensin liittyy yhdistykseen nimeltä Seurasaaren Uimarit. Ja Seurasaaressa avantouinti onkin sitten kunnon talviuintia ja vain uintia. Seurasaaressa nimittäin ei ole saunaa, eikä se pukuhuonekaan kovin lämmin taida olla. Uimareita on kuitenkin paljon. Avantouinti on yllättävän suosittua. Minäkin haaveilen avantouinnista, mutta olen sellainen pelkuri, että en ole vieläkään sitä aloittanut. 

Sen sijaan käyn siellä Seurasaaren uimalassa ahkerasti kesällä – ja todellakin rakastan tätä paikkaa. Seurasaaren uimala on Helsingin kaupungin ainoa naturistiuintipaikka eli nudistiranta, jossa naisilla ja miehillä on omat puolensa. Kun mä kävelen uimalan portista sisään, on ihan niin kuin mä siirtyisin johonkin toiseen maailmaan. Tai ainakin toiseen aikaan, toiseen aikakauteen. Uimala on rakennettu vuonna 1906 ja tuntuu, että siellä aika on pysähtynyt. Naisten puolen slogan voisi olla että ”täällä nainen saa olla rauhassa”. Kukaan ei tuijota, kukaan ei häiritse. Musiikki ei soi ja jos joku erehtyy puhumaan puhelimessa liian kovalla äänellä, niin siitäkin huomautetaan kohteliaasti. Nykyään tosin kahtena päivänä viikossa, keskiviikkona ja sunnuntaina, täytyy laittaa uimapuku päälle, sillä silloin uimala on miesten ja naisten yhteiskäytössä. 

Juuri nyt eletään vasta joulukuuta, joten kesän naku-uinteihin on vielä aikaa. Mutta ei se mitään. Ainakin minua Seurasaari kutsuu ympäri vuoden. Ja sieltä löydän aina rauhaa ja hyvän mielen. Suosittelen tutustumaan tähän ihanaan paikkaan!