Kahvi ja kahvilat

Nämä on kaksi mun lempiasiaa. Ja niistä juttelen tänään. 

Väitetään, että me suomalaiset juodaan eniten kahvia koko maailmassa. Siis eniten per henkilö. En tiedä, onko tämä ihan totta, mutta kahvia me todellakin juodaan paljon. Jostain löysin tilaston, että suomalaiset juovat keskimäärin neljä kuppia kahvia päivässä. Ja iso osa suomalaisia siis ei juo kahvia ollenkaan.

Monelle on varmaan yllätys, että kahvi on Suomessa yhtä vanha tuttavuus kuin peruna. Nää molemmat, peruna ja kahvi, tuli Suomeen 1700-luvun alkupuolella. Aluksi kahvi kuului vain juhlahetkiin ja oli rikkaiden ihmisten juoma, mutta pikku hiljaa kahvi levisi kaikenlaisten ihmisten juhlaan ja arkeen. 

Ja sitten se ikuisuuskysymys: Onko kahvi terveellistä vai epäterveellistä? Onko kahvinjuonti siis hyvästä vai pahasta? Tästä asiasta on kuultu monenlaisia mielipiteitä, mutta nykyään asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, että kahvilla on tosiaan paljon hyviä terveysvaikutuksia. Mutta totta on myös, että ei kahvi kaikille sovi. Monella ihmisellä kahvi vie yöunet. Minäkään en uskalla kahvia enää kovin myöhään iltapäivällä juoda. Entä sitten, koukuttaako kahvi? Eli tuleeko kahvista riippuvaiseksi, addiktiksi? No, minä olen ainakin kahvikoukussa. Jos mun aamu ei ala isolla mukillisella kahvia, ei päivästä voi tulla kovin hyvä. 

Kahvia on siis Suomessa juotu jo kauan, mutta meidän kahvilakulttuurin historia on aika lyhyt. No joo, ensimmäiset kahvilat kyllä avattiin Turkuun ja Helsinkiin jo silloin 1700-luvun lopussa. Mutta sitten kestikin melkein pari sataa vuotta, ennen kuin kahviloissa käymisestä tuli tavallista. Muistan, kun mä olin lapsi 1970-luvulla ja asuin pienessä kaupungissa, Hämeenlinnassa. Siihen aikaan kahvilassa käytiin vain, jos oli joku erityinen juhlan aihe. Sitten 80-luvulla, kun Suomessa oli muutenkin nousukausi, kahviloita alkoi olla enemmän ja enemmän ja niissä alettiin viettää enemmän aikaa. Lukiovuosina minäkin istuin Hämeenlinnan kirjaston kahvilassa varmaan melkein jokaisena koulupäivänä. Kirjasto oli ihan siinä lukion vieressä.

Sitten kun pääsin pois pikkukaupungista ja muutin ensin asumaan pariksi vuodeksi Tampereelle ja sitten tänne Helsinkiin, kahviloiden ihana maailma avautui minulle toden teolla. Ja sillä tiellä olen. Parantumaton kahvila-addikti. 

En osaa valita yhtä lempikahvilaani, koska niitä on niin paljon. Fazerin kahvila Kluuvikadulla, eli Fazerin vanha kahvila, on ihana. Muistan, kun jossain vaiheessa teini-iässä aloin päästä ystäväni kanssa kaksistaan Helsinkiin. Silloin Helsingin matkan ohjelmaan kuului ehdottomasti vierailu Fazerilla eli Fasulla. Ja silloin tilasin siellä aina jäätelöannoksen nimeltä Banana Split. En tiennyt mitään parempaa. Ja vielä nykyäänkin tykkään käydä samassa paikassa. Koska satun olemaan myös aamupalaihminen eli rakastan kunnon runsasta aamiaista, jonka voi nauttia kaikessa rauhassa ilman kiirettä, Fazer on mulle täydellinen paikka. Fazerilla on tarjolla ihana aamupalabuffet joka arkipäivä ja viikonloppuisin on brunssi. Ja Fazerin herkkumyymälästä tulee tietenkin helposti ostettua jotain myös kotiin viemisiksi.

Ihan erilainen miljöö, mutta vähintään yhtä ihana, on kahvila Regata. Pieni punainen mökki meren rannalla Sibelius-puiston takana. Tämä rakennus on ennen ollut kalastusvaja ja sekin on vanha. Se on sijainnut samalla paikalla jo vuodesta 1887. Ja se on tosi pieni. Suurin osa asiakkaista istuukin ulkona kesät talvet, helteellä ja pakkasella. Ulkona on myös nuotiopaikka, jossa voi paistaa makkaraa. Ja kahvilassa on sisällä ja ulkona kaikenlaisia hauskoja vanhoja tavaroita ja kylttejä, pihalla on tuunattu Lada-auto, jossa on kukkia, puussa roikkuu keinu, lapsille on pieni leikkimökki ja vaikka mitä. Ja suosittelen vierailemaan myös kahvilan ulkovessassa – sekin on todellinen kokemus. Regatan idea onkin ”lande keskellä Helsinkiä”. Lande siis tarkoittaa maaseutua. Ja Regata on sen verran eksoottinen kokemus, että se on turistien suosiossa. Kahvila on kuulemma päässyt jopa japanilaisen matkaoppaan kanteen. Melkein aina siellä joutuukin jonottamaan, mutta ei se haittaa mitään. Minä ja mun mies käydään Regatassa aika usein, koska se on ihan lähellä Rajasaarta. Ja Rajasaari puolestaan on Helsingin paras koirapuisto. Se on aika iso saari, jossa koirat saavat juosta vapaana. Sinne me mennään ensin koiraa ulkoiluttamaan ja kävellään sitten Regataan kahville. Ja niin tekee kyllä aika moni muukin koiranomistaja. 

Mä tykkään käydä kahvilassa ystäviä tapaamassa ja kuulumisia vaihtamassa – ja tietenkin oman miehen kanssa on mukavaa myös käydä kahvilassa. Usein kahvila saattaa pelastaa kesken shoppailun tai asioiden hoitamisen kaupungilla, kun väsymys ja nälkäkiukku iskevät ihan yllättäen. Ainakin, jos on liikkeellä lasten kanssa. Muistan, että kun mun tytöt oli vielä pieniä, me käytiin usein kahvila Esplanadissa, koska siellä oli – ja taitaa olla vieläkin – kaupungin isoimmat korvapuustit. Tietenkin molempien piti aina saada oma pullansa – ja tietenkään kumpikaan ei sitä jaksanut syödä loppuun asti, joten loput vietiin kotiin lautasliinaan käärittynä. 

Jos mä olen ihan rehellinen, niin kaikkein mieluiten mä käyn kuitenkin kahviloissa yksin. Kahvilassa on jollain tavalla samaan aikaan muiden ihmisten seurassa ja samaan aikaan ihan omassa rauhassaan. Ja mitä mä siellä kahvilassa sitten teen? Usein vain istun kahvikupin ääressä ja katselen ihmisiä – ja vähän salakuuntelen myös. Kahviloista saa tosi hyvää materiaalia tähän suomen kielen opettajan työhön. Usein myös luen jotain, lehtiä tai kirjoja. Olen myös huomannut, että kahvilat on mulle sopivia paikkoja tehdä töitä. Siis sellaisia töitä, joita voi tehdä hiljaa. En sentään pidä opetustunteja kahviloissa. Mutta joo, mulla työt sujuu, kun ympärillä on pientä pöhinää. Ja koska kahvilassa ei tietenkään kehtaa istua ihan hirmuisen pitkää aikaa, tulee työnteostakin tehokkaampaa. Enkä tosiaan ole ainoa läppärin ääressä istuva. Kahviloista on nopeasti tullut suosittuja paikkoja tehdä etätöitä. Jotkut kahvilat on jopa joutuneet kieltämään töiden tekemisen kiireisinä aikoina. Eikä se munkaan mielestä ole reilua, että joku istuu yhden kahvikupin hinnalla varaamassa pöytää monta tuntia, ja toiset asiakkaat ei sitten mahdu kahvittelemaan tai lounastamaan ollenkaan. 

Esimerkiksi Cafe Tin Tin Tangon lounas on niin suosittu, että lounasaikaan kannattaa kyllä pitää läppäri laukussa piilossa. Tin Tin Tango itsekin on vähän piilossa Töölöntorin vieressä. Lounaan lisäksi Tintti on tunnettu myös aamupalastaan. Siellä aamupalaa voi tilata aamusta iltaan. Hauskaa tässä kahvilassa on sisustus – seinillä on paljon sarjakuvista tutun Tintin ja hänen koiransa Miloun kuvia. Ja taas suosittelen myös vessaa. Pitäisiköhän mun tehdä ihan oma podcastjakso Helsingin hienoimmista vessoista, kun niitä nyt tulee niin paljon mieleen. No, katsotaan … Mutta siis kahvila Tin Tin Tangoon palatakseni, siellä on vielä yksi asia, joka teki minuun suuren vaikutuksen, kun kävin kahvilassa ensimmäistä kertaa. Nimittäin pesukone. Siis pyykkikone. Samalla, kun istut juomaan kupposen kahvia ja lukemaan päivän uutiset, voit pestä koneellisen pyykkiä. Ja ihmiset todella käyttävät tätä mahdollisuutta. Pesukone ei ole siellä pelkkä koriste tai rekvisiittaa. Yksi koneellinen pyykkiä maksaa neljä euroa ja kuivaus kaksi euroa. Ei ole kallista. Ja vaikka pöytävarausta ei Tin Tin Tangoon voi tehdä, niin pesukone kyllä suositellaan varaamaan etukäteen. 

Mulla on paljon muitakin lempikahviloita. Jos haluan päästä meren ääreen, menen kahvittelemaan Ursulaan Kaivopuistossa tai Munkkiniemessä Torpanrantaan. Ja oikein kunnon vanhan ajan kahvilatunnelmasta pääsen nauttimaan Cafe Ekbergissä. Se on Bulevardilla. Kahvilan omien nettisivujen mukaan tää Cafe Ekberg on Suomen vanhin leipomo, konditoria ja kahvila. Kahvilassa on vielä jopa pöytiintarjoilu. Sitä ei monesta kahvilasta Suomessa enää saa. 

Vaikka olenkin luetellut tässä hienoja yksilöllisiä kahviloita, en ole todellakaan mikään kahvilasnobi. Viihdyn hienosti myös kaikenlaisissa ketjukahviloissa. Hesarissa eli Helsingin Sanomissa on syksyllä iso juttu Helsingin kahviloista. Tässä jutussa jotkut ihmiset sanoivat, että tällaiset ketjukahvilat – niin kuin Fazer, Espresso House ja Robert’s Coffee –  että tällaiset kahvilat ovat persoonattomia, jopa sieluttomia. Mun mielestä ne on ihania: ihanan tuttuja ja turvallisia. Yksi mun suurista suosikeista onkin meidän lähiössä pienessä kauppakeskuksessa hyvin vaatimaton kahvila Marian Konditoria. Se on mun suosikki yksinkertaisesti siitä syystä, että se on niin lähellä mun kotia. Mä istahdan usein sinne kahville – ja pullalle tietenkin – ennen kuin käyn ruokaostoksilla. Sillä tavalla ei tule ostettua liikaa kaikenlaisia herkkuja kaupasta, kun on juuri saanut pienen lepotauon ja herkkuhetken. Väitän, että näin mä jopa säästän rahaa, vaikka ei kahviloissa hengailu mikään halpa harrastus Helsingissä olekaan.