Oodi Oodille

Ollaan kirjastossa. Täytyykö siis olla hiljaa? No, ei todellakaan. Ei ainakaan Oodi-kirjastossa. Oodi on ihmisten kohtaamispaikka. Siellä ihmiset saa näkyä ja kuulua. 

Kirjastot ja koko kirjastosysteemi on mun mielestä yksi hienoimpia asioita Suomessa. Ja siksi mä aina pakotankin mun opiskelijat hankkimaan kirjastokortin ja käyttämään kirjastojen palveluita. Usein ihmiset ajattelee, että kirjastoista voi lainata kirjoja ja siinä kaikki. Mutta eihän se niin ole. Kirjastot tarjoaa niin paljon hienoja juttuja, palveluja ja tapahtumia. 

Helsingissä on paljon erilaisia hienoja kivoja kirjastoja, mutta tänään mä juttelen Oodista. Oodi on Helsingin komea keskustakirjasto. Helsingin kirjastoista suurin ja kaunein. Suomi täytti sata vuotta vuonna 2017 ja Oodi rakennettiin lahjaksi sata vuotta täyttävälle Suomelle. Ja juuri ja juuri satavuotiaana Suomi sen ehti saada. Joulukuun viides päivä vuonna 2018 oli nimittäin Oodin avajaispäivä. Ja seuraavana päivänä eli joulukuun kuudes päivä Suomi jo juhlikin 101-vuotissynttäreitään. 

Tän uuden keskustakirjaston nimestä järjestettiin nimikilpailu. Kilpailu oli kaikille avoin eli kuka tahansa sai ehdottaa kirjastolle nimeä. Ja kilpailuun tulikin peräti 2600 nimiehdotusta. Loppujen lopuksi nimeksi valittiin Oodi. Nimi Oodi voitti kuulemma, koska se on helppo muistaa ja lyhyt, se on suuhun sopiva, sitä on helppo taivuttaa suomen kielellä ja se toimii monella eri kielellä. Mä olin aina ajatellut, että oodi tarkoittaa laulua, mutta kyllä oodi liittyy kirjallisuuteenkin. Kielitoimiston sanakirja sanoo, että ”oodi on haltioituneen sävyinen lyyrinen runo”. Haltioitunut tarkoittaa jotain samaa kuin ihastunut ja oodit onkin usein ylistyslauluja jollekin, jota kovasti ihaillaan. Ja sehän sopii hyvin. Oodia on todellakin ihailtu kovasti ihan ulkomaita myöten. Oodi-kirjaston kuva on ollut sanomalehti The New York Timesin kannessa ja muutenkin Oodi on tunnettu ulkomailla. Erityisesti Oodin arkkitehtuuri on ihastuttanut – ja ehkä joitakin ihmisiä myös vihastuttanut. Aina kun rakennetaan moderni erilainen ja vähän uudenlainen rakennus, niin toiset tykkää ja toiset ei. Minä itse tykkään kovasti. Mun mielestä Oodi on rakennuksena todella kaunis. 

Nyt Oodi on siis jo viisi vuotta vanha ja siitä on tullut todella suosittu paikka. Oodi ei olekaan pelkkä kirjasto vaan paljon paljon muuta. Joskus ihmiset sanoo, että ne ei käy ollenkaan kirjastoissa, koska ne lukee aina e-kirjoja ja kuuntelee äänikirjoja. Niinhän minäkin teen. Mun BookBeat näyttää, että olen lukenut tänäkin vuonna yli 80 kirjaa – ja kaikki siis e-kirjoina tai äänikirjoina. Mä olen siis todella innokas lukija, oikea lukutoukka, mutta minäkin lainaan nykyään tosi harvoin kirjastosta kirjoja, koska mulla on melkein kaikki kirjat siinä mun BookBeat-palvelussa. Mutta en mä ole siitä huolimatta kirjastoissa käymistä lopettanut. En missään tapauksessa. Erityisesti Oodi vetää mua luokseen säännöllisesti. 

Mä tykkään esimerkiksi tehdä Oodissa töitä. Joskus mä varaan itselleni pienen työtilan, mutta vielä useammin naputtelen tietokonetta jossain Oodin avoimista tiloista ja nautin siitä, että ympärillä on ihmisiä ja kivaa pientä pöhinää. Noi työtilat ja ryhmähuoneet – pieniä työtiloja on kuusi ja eri kokoisia ryhmähuoneita on kymmenen – niin niiden varaaminen on ihan ilmaista. Melkein kaikki Oodin palvelut on tosiaan maksuttomia. Vain muutamat jutut on maksullisia – esimerkiksi jos haluat vuokrata ison salin yli sadalle hengelle tai vaikkapa kokonaisen elokuvateatterin, Kino Reginan, ihan omaan käyttöön, niin silloin tarvitaan jo rahaakin. Tai keittiön. Oikein kunnon keittiön, johon mahtuu 10 henkilöä kokkailemaan yhdessä. Tätä keittiötä ihmiset vuokraavat kuulemma esimerkiksi juhlia varten. Niin tosiaankin. Oodissa on myös elokuvateatteri, Kino Regina. Monet eivät varmaan tiedäkään, että siellä esitetään elokuvia kuutena päivänä viikossa, tiistaista sunnuntaihin. Ja päivässä on keskimäärin kolme näytöstä. Kino Reginassa voi katsella monenlaisia elokuvia: siellä esitetään paljon klassikkoelokuvia, mutta myös nykyelokuvia – ja huomasin, että ohjelmistossa on tosi paljon konserttielokuvia. Ilmaista Kino Reginassa käyminen ei ole, mutta liput ovat paljon halvempia kuin muissa elokuvateattereissa. 

Kun Oodia alettiin suunnitella, kaupunkilaiset otettiin mukaan suunnitteluun. Ihmiset saivat ehdottaa muitakin asioita kuin kirjaston nimeä. Erilaisia ideoita kerättiin erilaisissa tapahtumissa ja verkkosivuilla ja kampanjoilla. Ja kun Oodi sitten valmistui, kaupunkilaiset todellakin ottivat Oodin omakseen. Voi sanoa, että Oodi toivottaa tervetulleeksi kaikenlaiset ihmiset: opiskelijat, vauvaperheet, bisnesmiehet, kodittomat ja monet monet muut. Oodilaisten arvoista kaksi tärkeintä ovatkin sananvapaus ja yhdenvertaisuus. Hyvä esimerkki yhdenvertaisuudesta eli siitä, että jokainen ihminen on yhtä tärkeä, on Oodin sisällä olevat kierreportaat. Ihmisiltä kysyttiin, kenelle kirjasto Oodi on tarkoitettu. Kun nouset kierreportaita katutasosta ylimpään kerrokseen, voit lukea näitä ehdotuksia. Sanoja on monta sataa, esimerkiksi Oodi on tarkoitettu eksyneille, murjottajille, vanhuksille, innostuneille, prinsessoille, vilukissoille … lista on todella pitkä. Näitä on tosi hauska lukea ja niinpä mä ilahduin, kun huomasin, että tämä taideteos, jonka nimi on Omistuskirjoitus, niin tää Omistuskirjoitus-taideteos ja kaikki nämä sanat, löytyy nykyään myös verkosta. Ja verkossa sanat on suomen lisäksi yhdeksällä muullakin kielellä! Suomenkieliset sanat voi jopa kuunnella. Mahtavaa! 

Jos tosiaan kuvittelit, että kirjasto on vain kirjoja, mene Oodin toiseen kerrokseen. Siellä on Oodin Kaupunkiverstas. Ai mikä ihmeen verstas? No, verstas tarkoittaa siis työpajaa eli paikkaa, jossa voi tehdä jotain käsillään. Eikä vain käsillään, sillä kaupunkiverstaassa voi käyttää kaikenlaisia hienoja laitteita, ihan ilmaiseksi. Ompelukoneita löytyy monesta muustakin kirjastosta, mutta entäpä sellaiset hienoudet kuin vaikka 3D-tulostimet, vinyylileikkuri ja lämpöprässi, laserleikkuri ja UV-tulostin. En edes tiedä, mitä näillä tehdään. Mutta usein mä katselen, kun ihmiset käyttävät suurkuvatulostinta ja tulostavat hienoja isoja julisteita tai tarroja. Rintanappikone näyttää myös hauskalta. Mä olin aikoinani mukana sellaisessa yhdistyksessä, jonka nimi oli Puhu minulle suomea. Meillä oli kaikenlaista kivaa toimintaa ja meilläpä oli myös rintanappeja, joita me jaettiin opiskelijoille. Rintanapissa luki tietenkin Puhu minulle suomea ja rintanapin idea oli rohkaista suomalaisia puhumaan suomea, sen sijaan että he vaihtaisivat heti automaattisesti englannin kieleen. Nyt noi rintanapit on jo lopussa. Mulla on jossain laatikon pohjalla enää pari nappia. Mutta ehkäpä Oodissa voisi tehdä uusia. Sillä eihän ne suomalaiset vieläkään ole oppineet puhumaan suomea kielenoppijan kanssa. Ikävä kyllä! 

Mutta siis Oodin Kaupunkiverstaaseen toisessa kerroksessa todellakin kannattaa mennä tutustumaan. Siellä on paljon muutakin kuin mitä mä tässä kerroin. Ja henkilökunta on siellä juuri sitä varten, että he auttavat noiden laitteiden käyttämisessä. Eli rohkeasti vain apua pyytämään.   

Mä itse suuntaan yleensä kulkuni kolmanteen kerrokseen. Kolmannella kerroksella on ihana nimi: Kirjataivas. Ja siellä on Oodin toinen kahvilakin. Toinen ja isompi kahvila on heti ensimmäisessä kerroksessa. Usein mä istun hetkeksi tai pitemmäksikin aikaa lukemaan lehtiä. Akkainlehtiä, niin kuin mä sanon. Eli siis naistenlehtiä – mitä näitä nyt on: Anna, Eeva, Me naiset ja muita samanlaisia. Perinteisten paperisten lehtien lisäksi Oodissa on lehtitabletteja. Ja niillä voi kuulemma lukea tuhansia ulkomaalaisia lehtiä. En ole kokeillut, mutta se kyllä kuulostaa hyvältä palvelulta. 

Ja kunhan kesä tulee, pääsen taas kahvittelemaan ja lueskelemaan ja ennen kaikkea ihailemaan upeita maisemia Oodin parvekkeelle, Kansalaisparvekkeelle. 

Ai niin, unohdin kertoa, että Oodi on auki seitsemänä päivänä viikossa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Aina on hyvä aika mennä Oodiin.