Kukkia, kukkia, kukkia

Onpa mukavaa, että tulit kuuntelemaan tätä Jutan juttuja Helsingistä -podcastin viimeistä jaksoa. Tällä hetkellä tuolla ulkona sataa räntää ja on muutenkin aika kamala keli, mutta minäpä ajattelin hypätä muutaman kuukauden eteenpäin ja viedä sinut nauttimaan kevään ja alkukesän kukkaloistosta Helsingissä. Helsinki on niin vihreä kaupunki, että keväällä ja alkukesällä kukkivista puista pääsee kyllä nauttimaan ihan kaikkialla. Mulla on kuitenkin kolme erityistä paikkaa, joista haluan tänään kertoa. 

Ensimmäinen näistä mun lempipaikoista on Roihuvuoren kirsikkapuisto. Tällä puistolla on ihana historia. Puisto sai nimittäin alkunsa, kun Helsingissä asuvat japanilaiset halusivat lahjoittaa Helsingille kirsikkapuita. Tämä oli japanilaisen kauppiaan Norio Tomidan idea. Kirsikkapuita lahjoitettiin noin 150 ja ensimmäistä hanami-juhlaa Roihuvuoren kirsikkapuistossa vietettiin vuonna 2008. Vuosien varrella tuo juhla on muuttunut todella paljon isommaksi ja supersuosituksi.  Ensimmäisessä hanami-juhlassa silloin vuonna 2008 oli noin 300 henkeä, mutta nykyään puiston hanami-juhlassa on kävijöitä melkein 30 000. 

Hanami on japanin kieltä ja se tarkoittaa kukkien katselemista. Ja se on Japanissa vuoden tärkein juhla. On tietenkin vaikeaa ennustaa ihan tarkasti, milloin kirsikankukat kukkivat. Se riippuu niin paljon sääolosuhteista. Japanissa tätä ennustamista varten onkin kehitetty erityistä teknologiaa. Niin tärkeästä asiasta on kysymys. Tavallisesti hanamia vietetään Japanissa maaliskuun loppupuolella tai huhtikuun alkupuolella. 

Meillä täällä Helsingissä Roihuvuoren kirsikkapuiston hanami-juhla on toukokuussa. Juhlassa on erilaisia esityksiä ja myynnissä on monenlaisia japanilaisia herkkuja. Juhla on maksuton ja monet tulevatkin viettämään puistoon mukavaa piknik-päivää. Mä suosittelen kuitenkin käymään kirsikkapuistossa muinakin päivinä kuin vain tuona juhlapäivänä. Juhlapäivänä puisto on täynnä ihmisiä ja tunnelma on korkealla. Mutta muina päivinä on helpompi keskittyä kauniiden kirsikkapuiden ihailuun. Joskus on jopa käynyt niin, että hanami-juhlan aikaan komeimmat kukinnat ovat jo ohi. 

Nykyään Roihuvuoren Kirsikkapuistossa ja sen vieressä Japanilaistyylisessä puutarhassa kukkii yhteensä noin 350 kirsikkapuuta. Puistossa oli iso peruskorjaus pari vuotta sitten ja puistoon onkin tehty kaikenlaista uutta ja kaunista. Puistossa on nykyään pieni kaunis lampi ja lammen ympäristössä on iiristarha eli siellä kukkii 2800 iiristä eli kurjenmiekkaa, joka on todella kaunis kukka. Uutta puistossa ovat myös piknikpöydät. 

Kirsikkapuiston tuntevat tosiaankin nykyään melkein kaikki, mutta sen sijaan Malminkartanon omenatarha on monelle tuntematon paikka. Alun perin tämä omenatarha oli yliopiston tutkimusprojekti. Nykyään se on kaikille avoin paikka, jossa voi alkukesällä ihailla omenapuiden kukkimista ja sitten syksyllä käydä poimimassa omenoita. Omenatarhassa on piknikpöytiä ja paljon tilaa levittää oma pikinikhuopa maahan. Pari vuotta sitten kävin siellä sattumalta juuri samana päivänä kuin koulut loppuivat ja alkoi siis koulujen kesäloma. Paikka oli täynnä iloisia perheitä juhlimassa kouluvuoden loppua. Suosittua näyttä olevan myös ottaa valokuvia keskellä kukkivia omenapuita. Suurin osa puista on omenapuita, mutta mukana on joitakin päärynä-, luumu- ja kirsikkapuita. 

Ja syksyllä siellä voi sitten käydä poimimassa omenoita ja leipoa vaikka omenapiirakan. Itse poimituista omenoista tehty omenapiirakka maistuu sata kertaa paremmalta kuin ostetuista omenoista tehty. Eikö näin ole? Kuka tahansa voi käydä keräämässä omenoita omaan käyttöönsä. Suositus on, että yksi ihminen ei keräisi enempää kuin yhden ämpärillisen. Se on mun mielestä jo tosi paljon omenoita, se. Koska Malminkartanon omenatarhassa kasvaa monia eri omenalajikkeita, omenat kypsyvät eri aikoihin. Osa on valmiita poimittaviksi jo elokuussa – ja osa kypsyy vasta syyskuussa tai jopa myöhemmin. 

Ja sitten siirrytään Etelä-Haagaan ja rodopuistoon. Rodopuiston virallinen nimi taitaa olla Haagan Alppiruusupuisto. Ja sekin oli ennen Helsingin yliopiston koealue. Sinne istutettiin valtava määrä alppiruusuja tutkimustarkoituksiin. Tavoitteena oli luoda sellainen alppiruusulajike, joka pärjää Suomen ilmastossa. Ja tässä onnistuttiinkin hienosti. Tuntuu, että nykyään melkein pihalla kuin pihalla kukkii toinen toistaan komeampia alppiruusupensaita. 

Minä itse löysin tämän paikan vähän niin kuin vahingossa jo yli kolmekymmentä vuotta sitten, kun asuin ihan puiston lähellä. Silloin siellä ei vielä ollut kovin paljon kävijöitä. Nykyään puisto on kesäkuun alkupuolella tosi suosittu paikka. Joskus siellä on peräti tungosta. 

Alppiruusu on kokonaisen kasvisuvun nimi. Haagan alppiruusupuistossa kukkivatkin sekä ikivihreät alppiruusut että puistoatsaleat – jotka siis nekin ovat samaa kasvisukua. Alppiruusut ovat komeita ja puiston erikoisuus on, että alppiruusujen keskellä pääsee kävelemään leveitä pitkospuita pitkin ja puistossa on jopa kaksi katselulavaa. Nämä lavat, vähän niin kuin parvekkeet, ovat pensaiden yläpuolella. Kukkaloisto aukeaa koko komeudessaan. 

Puisto heräilee talviuniltaan toukokuun loppupuolella. Ensimmäiseksi alkavat kukkia atsaleat ja alppiruusut seuraavat sitten perässä. Yleensä paras aika kukkien ihailemiseen on kesäkuun puolivälissä. Itse olen erityisen ihastunut atsaleoihin. Puistoatsalean pensaat ovat sirompia kuin alppiruusut. Kukat ovat keltaisia, punaoransseja, vaaleanpunaisia ja valkoisia. Atsaleoiden puolelle on istutettu myös keltaisia alppiruusuja, joten ei mikään ihme, että siellä otan vuodesta toiseen hirmuisen määrän valokuvia. Onhan keltainen lempivärini. 

Atsaleat ovat puiston aurinkoisemmalla puolella, koska ne tarvitsevat paljon auringonvaloa. Alppiruusupensaiden puolella tuntuu kuin kävelisi taikametsässä. Korkeat männyt suojaavat alppiruusuja liialta auringonpaisteelta ja tuulelta. 

Kävijöitä alppiruusupuistossa tosiaan riittää. Eikä puistosta tarvitse poistua nälkäisenä tai janoisena. Erilaisista myyntikojuista voi ostaa jäätelöä, kahvia, juomia, makkaraa ja vaikka mitä. 

No, kesään on vielä aikaa, mutta onneksi meillä on Helsingissä myös hienon hieno Talvipuutarha. Töölönlahden lähellä on komea vanha kasvihuone. Se on vuonna 1893 perustettu Talvipuutarha. Ja se on auki ympäri vuoden ja sisäänpääsy on aina ilmainen. Todellinen keidas pimeän, kylmän ja märän talven keskellä. Kun talvipuutarha rakennettiin, Helsingissä ei ollut vielä kovin paljon nähtävyyksiä. Niinpä talvipuutarhasta tuli heti suosittu, kävijöitä oli joskus jopa yli 5000 päivässä. Lapsiperheiden suosiossa talvipuutarha on erityisesti pääsiäisen ja joulun aikaan. Silloin talvipuutarha koristellaan aina juhla-asuun. Kesällä voi sitten käydä ihailemassa ruusutarhaa, joka on talvipuutarhan edessä. 

Nyt on meidän kukkakierroksemme lopussa ja on taas aika palata arkeen. Onneksi minulla on tulppaanikimppu maljakossa kotia kaunistamassa. 

Kiitos sinulle, kuulija. Toivottavasti olet viihtynyt podcastini parissa ja innostunut Helsingin erilaisista paikoista.