Lukeminen kuuluu kaikille

Yksi vapaaherrattaren elämän hyviä puoli on, että voi vaikka koko päivän notkua tietokoneen ääressä seuraamassa Selkokirjamessuja. Keskiviikkona 22.9.2021 oli Selkokeskuksen järjestämät virtuaaliset Selkokirjamessut ja ohjelmaa riitti aamukymmenestä iltapäiväviiteen asti.

Selkokirjoja olen fanittanut jo opetusurani alkupuolelta lähtien. Kalevalan päivän kunniaksi minulla oli monen vuoden ajan tapana sonnustautua näyttäviin Kalevala-koruihini ja opetusmateriaalina oli tietenkin selkokielinen Kalevala, jota havainnollistin esittämällä yhden naisen näytelmänä kaikki Kalevalan keskeisimmät roolit Ainosta Louheen ja Lemminkäisestä Väinämöiseen. Yleisönä opiskelijat, jotka eivät kenties täysin ymmärtäneet, mistä opettaja on nyt noin kovin innostunut, mutta antoivat minun joka tapauksessa jatkaa rauhassa aina Marjattaan, puolukkaan ja Karjalan kuninkaaseen asti. Sittemmin olen jonkin verran kohtuullistanut suomalaisten kulttuuriaarteiden tuputtamista, mutta selkokirjat ovat edelleen suuri rakkauteni. Vuosien kuluessa selkokirjojen valikoima on kasvanut ja monipuolistunut hurjasti. Tiesittekö, että Suomessa on julkaistu peräti 450 selkokirjaa ja tänäkin vuonna jo 21 uutta kirjaa? Messujen innoittamana kävin pitkästä aikaa Selkokeskuksen sivuilla ja sieltä kuin varkain ajauduin verkkokaupoille hyvin messutarjousten houkuttelemana.

Uskon lujasti porttiteoriaan: selkokirjojen säännöllinen käyttö saattaa johtaa käyttäjänsä kokeilemaan myös kovemman luokan kirjoja. Ja mikäs sen mukavampaa. (Ja nyt ei pidä kenenkään selkokirjoittajan pahoittaa mieltänsä. Kyllä selkokirjatkin ovat kovaa kamaa, tiedän.) Nopeimmillaan porttiteoria toimi silloin, kun opiskelijani lähti lainaamaan Hanna Männikkölahden selkomukauttamaa Kari Hotakaisen kirjaa Tuntematon Kimi Räikkönen. No, selkokirjana Kimiä ei kyseisestä kirjastosta löytynyt, joten opiskelija lainasin Hotakaisen alkuperäisen kirjan ja luki sen sitten.

Mutta myös pysyttelemällä selkokirjojen parissa voi löytää lukemisen ilon, mikä on mielestäni parasta, mitä kelle tahansa ihmiselle voi tapahtua – ja erityisen hienoa se on kielenoppijan kohdalla. Lukemisen ilon syntymiseen tarvitaan tosin jo jonkin verran kielitaitoa. Selkokirjojen todellinen grand old man Ari Sainio totesikin, että monet selkokirjat vaativat jo melko hyvää lukutaitoa, joten astetta helpommillekin kirjoille olisi varmasti kysyntää. Olisikin hieno juttu, jos joku selkokirjoittaja tarttuisi tähän haasteeseen ja saisimme selkokirjoja aikuisille suomen kielen oppijoille jo ihan oppimisen alkuvaiheeseen. Kirja on aina kirja. On ihan eri juttu lukea omalle kielitaidon tasolle sopivaa kiinnostavaa tarinaa painetusta ja kivasti kuvitetusta kirjasta kuin opettajan jakamista papereista tai linkkaamista tiedostoista.   

Itse olen käyttänyt Satu Leiskon hienoja kirjoja Tulin Suomeen ja Koti Suomesta jo ihan alkeiskursseilla. Jokaisen luvun alussa on lyhyt henkilöesittely, joka on helppo ymmärtää jo viikon parin opiskelujen jälkeen. Sitten teksti toki vähän vaikeutuu, mutta melko pienellä kielitaidolla opiskelijat ovat innostuneet kahlaamaan tekstejä läpi, sillä teksteissä kuvattujen kokemusten ja tuntemusten tuttuus motivoi monia jatkamaan lukemista.

Sellaisten suomen oppijoiden kohdalla, joilla on jo melko hyvä kielitaito, mutta suomen kielen kehittäminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle, Yösyöttö toimii kuin häkä. Yösyöttö on Hanna Männikkölahden selkomukautus Eve Hietamiehen hauskasta romaanista. Hanna on selkomukauttanut koko kolmiosaisen sarjan (viimeisin osa Hammaskeiju ilmestyi tänä vuonna), joten jos lukemisen nälkä herää, on tarjolla vielä kaksi kirjaa lisää.

Myös Selkosanomat esittäytyivät messuilla. Uudistuksia on luvassa Selkosanomissakin – sekä painetussa lehdessä että verkkolehdessä. Sitä jäin miettimään, että ei kai suosikkisivuni eli Selkosanomien Uutisia kuvilla vain ole katoamassa mihinkään. Olin varmaan hakemassa kahvikupposta, kun muutoksista kerrottiin tarkemmin… Uutisia kuvilla -sivuilla yhdistyvät ajankohtaiset asiat, helppo suomen kieli, kuvat ymmärtämistä auttamassa ja kirsikkana kakun päällä se, että uutisen voi myös kuunnella. Mitä muuta voi opettaja toivoa? Mitä muuta voi opiskelija toivoa?

Selkokirjamessuilla puhuttiin tietenkin nimenomaan kirjoitetusta selkokielestä. Ihan oman messunsa ansaitsisi myös puhuttu selkokieli. Joskus viitisen vuotta sitten oli Puhu selkokieltä! -kampanja, jossa Selkokeskus ja Yle Uutiset haastoivat työpaikkoja, oppilaitoksia ja muita tahoja mukaan puhumaan yksinkertaisella ja helpolla tavalla. Silloin kehiteltiin myös Huoneentaulu – 10 vinkkiä selkokielen puhumiseen, jonka soisin roikkuvan jokaisen sellaisen työpaikan seinällä, jossa on muitakin kuin äidinkielenään suomea puhuvia työntekijöitä. Ettei aina jokaisen asian kohdalla automaattisesti käytettäisi englannin kieltä. Mutta se englannin kielen ylivalta onkin jo toinen tarina, johon palaan joskus tuonnempana.